Pitkä hiljaisuuteni blogirintamalla on suora seuraus kupolissani tällä hetkellä vallitsevasta tyhjiöstä. Ne kaksi hernettä, jotka kiertävät sattumanvaraista kehää päässäni, ja joiden sporadisista törmäyksistä ideani syntyvät, ovat viime aikoina lähinnä värisseet paikoillaan vastakkaisissa nurkissa. Älynväläyksiä tai blogi-ideoita ei täten ole päässyt syntymään tavanomaiseen tahtiin. Koska minun tästä johtuen on ollut varsin hankalaa myös työstää vakavastiotettavaa informaatiota, olen systemaattisesti välttänyt uutisia, sanomalehtiä ja älykästä seuraa (sori kaverit). Jotta kuitenkin saisin herneet taas liikkeelle, oli jonkinlainen korjausliike suoritettava. Oli löydettävä niin alhaisen tason dataa, että kohmeisetkin aivoni pystyvät sen käsittelemään. Joten kyllä, luin tänään Cosmopolitania! Tiedän, se on häpeällistä ja syntistä, mutta ajattelen sitä niin, että satunnainen käyttö voi olla hyväksyttävää. Vähän niin kuin fantastinen unilääkkeenikin, jonka nauttiminen tuudittaa ylikierroksilla käyvät aivoni lempeään tajuttomuuteen, mutta johtaa liiallisessa käytössä alituiseen passiivisuuteen. Tuota ainetta ei ole vähään aikaan tarvittu. Aivoni vellovat nyt niin syvässä horroksessa, että ellen niitä pikkuhiljaa herättele, pelkään niiden pukkaavan pian routaa!
Cosmon tämänkertaiset seksivinkit ylistivät kokeilunhalua. Kolutessani listaa jouduin pohtimaan, josko valtaosa nikseistä kuitenkin olisi suunnattu pariskunnille. Mies saattaisi hätääntyä jos kahlitsisin hänet heti ensitreffeillä jo eteisessä naulakkoon. En toki vihjaa, että harrastaisin seksiä ensitreffeillä, mutta ymmärtänette yskän. Kyllä, kokeilunhalu kunniaan, mutta onhan jotakin lähtökohtaisesti pielessä, jos ajatus seksistä riisutussa muodossaan ei riitä nostamaan leposykettä. Jos minulla kävisi mielessänikään, että miehellä olisi parasta olla jalassaan pimeässä hohtavat, syötävät tangat, jotta raaskisin vaivautua riisumaan hänen housunsa, jättäisin mieluummin paketin avaamatta. Ymmärtäkää tämä jälleen kerran metafoorana. Edellämainitut vermeet eivät todellisuudessa tee vaikutusta! Mutta kun nyt paketeista on puhe, niin voin kertoa, että ainut syy, miksi avaan mummon jokavuotisen, suorakaiteen muotoisen, pienen, pehmeän joululahjan (siitäkin huolimatta, että tiedän tarkalleen mitä se sisältää) on se, että sisältö on kiitettävän käytännöllinen. Joka vuosi samat harmaat, hiukan liian reilut, mutta ihanan lämpimät villasukat. Miehessä käytännöllisyys ei oikein riitä. Mies kuin harmaat villasukat. Ei kiitti! Jo kääreen on lupailtava elämäni yllätystä ja saatava minut tärisemään jännityksestä. Tässä vertauskuvassa paketti on kokonaisuus, eikä viittaa vain housujen sisältöön, vaikka lahjakkuus silläkin saralla on ilmeisen suotavaa. Varoitinhan, että mieleni toimii tällä hetkellä varsin alkukantaisella tasolla. Lepo, ravinto, lisääntyminen... Lepo, ravinto, lisääntyminen. Huh, jospa olisi sen levon vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti