FOODGASM!

Tere. Pilootti on pitkästä aikaa taas puikoissa. Kone on laskukiidossa, nokka kohti tanteretta, Thaimaan Hua Hinissä. Luvassa on turbulenssia ja karu laskeutuminen. Tänään on kostea ilta, enkä vaihteeksi viittaa sanalla kostea Kaakkois-Aasian trooppiseen ilmastoon. Ja teistä lukijoista hävyttömimmille tiedoksi, puhun juomisesta! Tänään parsin kasaan kärsinyttä suhdettani alkoholiin, jonka seuraa olen kylmästi vältellyt viime aikoina. Tiedän, olen ollut sille huono ystävä. Tänään korjaamme välimme. Matkailu on verottanut sanallisen viisauteni (tai sen selkeän puutteen) rustaamista virtuaalipaperille, näille rutatuille arkeille internetin roskakoppaan, mutta tällaisen, liian kuuman, päivän päätteeksi, koin kutsumuksen. Hyvinilmastoitu nettikahvila karjui nimeäni ja suostutteli minut kuluttamaan aikaani sangen turhan blogini parissa. Mutta olenhan lomalla, joten turhat askareet kuuluvat käytännön syistä pakollisiin askareisiini. Jotenkin se aikakin on kulumaan saatava, ja minulla on tänään vapaapäivä tatuoimisesta, jolla olen pitänyt itseni kiireisenä viime viikot. Nyt jos koskaan on siis aika elvyttää kituvaa verbaliikkaani, ja demonstroida mitä käyttämättomyydestä rappeutuvat aivot tuottavat nestehukan, suolanpuutteen ja kuumuuden kourissa. 
Minä ja ystäväni söimme tänään meetwurstia. Se oli kallista, jos vertaa mihin tahansa aasialaiseen valmisteeseen kaupan hyllyllä. Mutta se oli joka bahtin arvoista! Jumalaisen hyvää! Syötyäni tumman leipäsiivun juustolla ja meetwurstilla, sanoin ystävälleni, että sen tuottama mielihyvä oli niin lähellä orgasmia, kuin ruoalla voi päästä. Ystäväni kutsui sitä nokkelasi foodgasmiksi, ja sanoi tietävänsä tarkalleen mitä tarkoitin. Hän oli kokenut saman. Paistattelimme auringossa hölmöt hymyt tyytyväisillä kasvoillamme ja kuvailimme toisillemme kuinka hyvää se mielestämme oli ollut. Se oli kuin seksin jälkeinen yhteenkäpertyminen, hellä lusikka-asento lähekkain leperrellen. Tämä oli vertauskuva, puhun yhä ruosta. Ja vaikka ystäväni onkin minulle rakas, en halua käpertyä hänen viereensä aivan kuvailemallani tavalla, edes erinomaisen, fantastisen aterian päätteeksi. Jos foodgasm on lounaan, illallisen tai minkä tahansa aterian huipentuma, nirvana, niin pitää luonnollisesti määritellä myös sen vastakohta. Olemme kaikki kokeneet sen. Kuvittele seuraavanlainen skenaario: Sinulla on valtava nälkä, valitset huolella kivan näköisen ravintolan. Ilmassa on odottavaa jännitystä, lupaus nautinnosta. Aistit terävöityvät. Ravintolan keittiöstä leijailee viettelevä tuoksu. Valaistus on juuri sopivan himmeä. Tunnelmallinen, vaimea puheensorina kulkeutuu musiikin lailla korviisi muista pöydistä. Istut mukavaan, pehmustettuun loossiin ja rennon ammattimainen tarjoilija tuo herkkuja pursuavan ruokalistan. Löydät siltä jotakin kertakaikkiaan vastustamatonta. Tilaat alkupalan ja pääruoan. Odotat malttamattomana. Vesi herahtaa kielellesi. Lasket minuutteja, sekunteja, ruoan saapumiseen. Hetken kuluttua saapuu alkupala. Se näyttää ja tuoksuu ihanalta, etka pety. Nautit kaikilla aisteillasi, joka suupalasta, mutta se on vasta alkuruoka, ja tarvitset lisää. Sitten saapuu pääruoka. Seuraat sitä katseellasi keittiön ovelta saakka. Se tulee luoksesi. Sinun on malttamattomuudeltasi vaikea pysyä aloillasi. Saat sen eteesi, olet jo nostanut aterimesi. Katsot annosta. Ahne hymy varisee kasvoiltasi ja tilalle hiipii katkeran pettymyksen tyhjä katse. Menyyllä lupaavalta kuulostanut annos on mitättomän kokoinen! Nielet kuitenkin urheasti pettymyksesi, ja ajattelet toiveikkaasti: "No, koko ei ole kaikki kaikessa. Kunhan se on hyvää!" Mutta  makukin osoittautuu epämiellyttäväksi, tai koet ainakin jääväsi kaipaamaan siltä jotakin, mitä se ei onnistu tarjoamaan. Kastike ei ole niin kermainen kuin odotit. Pihvi on kuiva ja  perunat maistuvat pahvilta. Jos tällekin raivostuttavalle tilanteelle vetää täysin tarpeettoman, mutta oi niin viihdyttävän, paralellin seksielämään, on kyseessa huono pano. Niitä on lähes mahdotonta ennakoida. Ne hyökkäävät silloin, kun luulet olevasi turvassa pettymykseltä. Huono pano on vihollinen joka lipsahtaa tarkan vakoilunkin tuottaman tietoverkon lävitse kuin paskan haju ovenraosta. Huolellinen valmistautuminen ei tässä taistossa paljoa paina. Tappio on vain yhä musertavampi. Vaikka valitset partnerin huolella (ulkonäkö, olemus, tuoksukin ovat kohdillaan), ja vaikka esileikki povaisi kaikkien toiveiden totaalista täyttymystä, saatat silti pettyä karvaasti. Kuten ravintola-annoskin, se on joskus peräti niin huono, etta jätät sen kesken. Silloin menet keskivartalo täynnä katkeruutta kotiin, ja keität itsellesi tomaattikeiton.