Tiedättehän ne hetket, kun toivoisitte teillä olevan jotakin nokkelaa sanottavaa, mutta lamaannutte, mutisette jotakin, josta ette itsekään saa selvää, ja poistutte tilanteesta takavasemmalle tuntien itsenne häviäjiksi. On harvoja asioita maailmassa, joita inhoan niin paljon, kuin tuollaisia tapauksia. Sanavalmiuteni riittää yleensä melko pitkälle, ja jäätymisiä tulee harvoin. Tilannetajulla ja huumorilla pärjää hyvin. Viime viikonloppuna minulle kuitenkin kävi pahasti. Olin viettämässä pikkujoulujen jälkeistä baari-iltaa Apollossa Turussa, kun eräs nuori mies lähestyi minua baaritiskillä. Hän ei ollut yhtään minun tyyppiäni. Laiha ja liian muodikkaasti pukeutunut, suomenruotsalaisen näköinen. Olen kuullut melkoisen kirjon huonoja iskurepliikkejä tai treffipyyntöjä, mutta tämä tuli niin puskan takaa, että jäin tuijottamaan häntä hölmistyneenä ja erehdyin jopa nauramaan. Tyyppi kumartui niin lähelle korvaani supattamaan, että tunsin sylkipisaroiden päätyvän korvakäytävääni. Hän haisi varsin voimakkaasti jollekin myskinsekaiselle hajusteelle ja joi jotakin miehekkään vaaleanpunaista, makeaa juomaa pillillä. ”Sä näytät siltä, että sä haluat lähteä mun kanssa panemaan!” hän totesi hämmentävällä itsevarmuudella, kuin olisi ollut kovakin saalis. Repesin nauruun, sillä olin katsonut häntä ennen kaikkea selvittääkseni oliko hän lintu vai kala, tai pikemminkin syöttäjä vai koppaaja. Katsoin ympärilleni varmistaakseni, ettei tämä ollut tyypin ilkeiden kavereiden yllytys saada reppana nolaamaan itsensä. Olin hölmistynyt tuulenraiskaaman sateenkaaritikkarin röyhkeydestä ja hiukan hämmästynyt lähettämistäni virheellisistä signaaleista. Tai mitäpä sitä itseään syyttämään, saattoihan vastaanottimessakin olla vikaa. Olisin halunnut kurittaa häntä verbaalisella luunapilla, mutta kieleni oli tahmea ja aivoni tyhjäkäynnillä. Auoin suutani pari kertaa lahnamaisesti kuin sanoakseni jotakin, mutta tuloksetta. Lopulta tuhahdin paheksuvasti ja sanoin tätimäisellä korostuksella ”Olette erehtyneet!”. Se oli vuosituhannen pohjanoteeraus!
Tuo kokemus otti niin koville, että pohdin koko seuraavan darrapäivän mitä minun olisi pitänyt vastata. Päädyin seuraavaan lausahdukseen:
”Emmä jaksa ottaa sun poikaystävältä turpaan kun sä kamppailet sun seksuaalisuuden kanssa!”
Sain mielenrauhan.
Inspiroiduin kuitenkin kehittelemään parit hauskat pakit tavallisimpiin iskulauseisiin tai ehdotuksiin.
Tässä muutama esimerkki sellaisista, joita odotan innolla pääseväni käyttämään liian koppaviin kerskailijoihin, jotka ovat maanpinnalle palauttamisen tarpeessa. Olkaa hyvä, minä tarjoan:
Pidän sinusta, pidätkö sinäkin minusta?
En, mutta se johtuu ehkä siitä, että olen esteetikko.
Pitäisin enemmän, ellet muistuttaisi minua kaikesta siitä, mitä paheksun.
Lähdetkö joskus kanssani treffeille?
Olen pahoillani, mutten tapaile hybridejä, ja sinulla on särjen silmät mutta gorillan karvoitus!
Lähden, heti kun muistutat enemmän Gerard Butleria!
Olen lesbo ja varattu, mutta jos kaverisi kysyy samaa, lakkaan esittämästä niin.
En tapaile miehiä, jotka eivät lainkaan osaa tulkita kehonkieltäni, ja olen jo viisi minuuttia kehottanut sinua teleporttaamaan Andorraan!
Lähdetkö mukaani?
Lähtisin, mutta unohdin kaasunaamarini kotiin!
En voi, en mahdu egosi kanssa samaan taksiin.
Suosin kyllä luomutuotteita, mutta sinä haiset jo liian orgaaniselta!
Mennäänkö sinun luoksesi?
En voi viedä sinua sinne, koirani ei tule toimeen lajitovereidensa kanssa!
Olen pahoillani, egosi ei mahdu taloyhtiöni hissiin!
Häivytäänkö täältä?
Ehdottomasti! Hyvää yötä.
Häivy sinä, niin minä jään varmistamaan, että kaverisi pääsee turvallisesti kotiini!
Saanko tarjota drinkin?
Ei kiitos, olen jo tarpeeksi humalassa. En kuitenkaan niin humalassa, että viehättyisin sinusta!
Kyllä! Tarvitsenkin jotakin, mitä heittää rinnuksillesi!
En voi nauttia mitään katsellessani sinua, sillä saat minut voimaan pahoin.
Vanhempasi ovat varmaan simpukoita, kun sinusta tuli tuollainen helmi!
Sinun vanhempasi ovat varmaan delfiinejä, kun silmäsi ovat noin kaukana toisistaan, vaikka vaikutatkin kaukaisesti nisäkkäältä.
Eikö jumala kaipaa karannutta enkeliään?
Eikö psykiatrisi kaipaa karannutta potilastaan? Kuinka pääsit osastolta ja mitä teit nilkkapannallesi?
Tunnetko sinäkin, että välillämme on jotakin?
Tunnen - Liian vähän tilaa! Siirtyisitkö kauemmas?
Olet kaunein nainen, jonka olen ikinä nähnyt!
En oikeasti ole näin ilkeä, mutten voinut olla leikittelemättä ajatuksella! Yleensä kieltäydyn vain kohteliaasti, loukkaamatta ketään. Joskus käy niinkin hyvin, ettei ole syytä antaa pakkeja. Mutta jos tielleni sattuu lähiaikoina joku kusipää, jonka silmämunissa keinuu keltainen ulappa, niin lupaan olla nokkelampi kuin viime kerralla! Kettu kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti